Sitä oltiin tuossa viime viikonloppuna oripäivillä kaverin kanssa kuvailemassa poneja ja katselemassa samalla millaista ponia siellä oli tänä vuonna tarjolla. Kamera mukana sinne sitten lähdettiin, mutta kuvia en hirveästi kuitenkaan räpsinyt. Meni hieman maku tuolla näyttelyissä kuvaamisesta.

Hevosissa ei tosiaan ollut mitään vikaa, eikä niiden esittäjissäkään. Hienoja poneja ja mukavia ihmisiä - mutta muut kuvaajat. Hieman törkeää kun toisia tuijotetaan nenänvartta pitkin että "Jaa toiko muka joku kuvaaja?". Minulla ainakin meni fiilis oikeastaan näyttelyissä kuvaamisesta kokonaan tuon perjantain jälkeen. Silti lähdin sunnuntaina siskoni mukaan katselemaan mahdollisesti ponillemme tulevia sulhasia.

Olisi todella hienoa, jos nämä harrastekuvaajat oppisivat joskus kunnioitusta toisia kohtaan. Ei ollut ensimmäinen eikä toinenkaan kerta kun minulle näin kävi, mutta kun olin tuttujen ponista ottamassa kuvia, samassa linssi sumeni kun eteeni hyppäsi toinen likka kamera kaulassa. Siinä vaiheessa oli kyllä hermot todella kireällä. Oppikaa jo hyvät ihmiset ettei toisen lärvin eteen tarvitse tunkea kuvaushetkellä. Jäi tosiaan kyllä paha maku suuhun näistä oman ikäisistä kuvaajista..

Usvaniityn Lordi

Sunnuntaina sitten oli enemmänkin näitä tuttujen poneja esillä, ja niitä siellä sitten jännitettiin ja pidettiin peukkuja oriiden puolesta.

Yleisesti en kyllä tiedä huvittaisiko enää lähteä näyttelyihin kameran kanssa. Mieluummin sitten poni narun päässä kuin kamera kaulassa!